Hyvin olin suunnitellut päivän ohjelman. Suunnitelma oli vedenpitävä! Tällä kertaa saan olla tyytyväinen itseeni, ehkä minussa asuukin pieni organisaattori.

Bullshit!

Kappas kun akan piru virui unten mailla yli puolen päivän. Eihän minun pitänyt tehdä kuin tiistai aamun herätteen purkuun tarvittavat muistiinpanot, niin ja hakea varaosaliikkeestä uusi pakoputki. Noo, annoinpa sen itselleni anteeksi. Pitäähän ihmisen nukkua jos siltä tuntuu ;) Ei se mitään. Voisinko ottaa uudeksi motokseni; "älä tee tänään sitä, minkä voisit huomennakin tehdä"? Ei ei. Ei se vaan käy, ainahan minulla on viime tipassa kaikki. Koko ilta uppoutui tutkiessa KVTES;iä ja muita työlakiin liittyviä tekstejä. Nyt joku voisi luulla että minusta on tulossa fiksu, ihan vahingossa. DON'T WORRY! Tekstit oli kyllä silmien edessä, ja silmät jopa seurasivat rivejä. MUTTA. Tämä tyttö suunnitelee risteilyä. Kuka lähtisi mukaan? Ja pyh, lähden yksin jos kukaan ei ole kykenevä. Hetkonen. Lauantai ilta on vapaa. Lähtisinkö humpalle? Kuka lähtisi seuraksi? Voi hitsi mitähän minä kirjoitinkaan työntekijän velvollisuuksista. Ja mikä oli jaksotyön työaika?

Mitä tästä opinkaan. Olenko niin lammas etten tällä iällä uskalla lähteä itsekseni viihteelle, jos kerta ystäväni ovat estyneitä? Tai siis se yksi ainut ystävä. Mietinkö edelleen että mitähän se äiti mahtaa ajatella jos esikoinen lähtee itsekseen risteilylle. MIKSI EN VAAN LÄHDE ITSEKSENI!

Tuskastuneena omaan saamattomuuteeni, omaan arkuuteeni ja omaan itseeni. Päädyn vetämään jälleen peiton korvilleni.

Rakkaudella Katja.

 P.S. jotain hyödyllistä tänään. Kävin kokoamassa mieleni Chiball-tunnilla.